Käytiin eilen Ronjan kanssa match showssa. Se järjestettiin aivan kävelymatkan päässä Espoon Puolarmetsässä. Ensimmäistä kertaa mentiin Ronjan kanssa ihan kahdestaan, yleensä on suuret tukijoukot mukana :D Sinänsä ihan hyvä idea, koska tuli juteltua paljon enemmän tuntemattomille ja tutustuttuakin uusiin ihmisiin. Koirat ovat siitä kiva juttu, että ne yhdistävät ihmisiä ja niiden kautta on helpompi mennä puhumaan vieraille.
Menestystä tuli: Ronja sai ensin punaisen nauhan, josta olin tietenkin tyytyväinen. Punaisten kehässä olimmekin sitten neljänsiä, joten saimme vihreän ruusukkeen ja ison pussin koirien kuivaruokaa! Tästä Ronja oli erityisen innoissaan, koska se syö tavallisesti raakaravintoa ja totta kai se ruoka, jota ei yleensä saa, on paljon parempaa :D
Ronja on oppinut paljon lisää näyttelyissä käyttäytymisestä. Teki hyvää ensin kävellä n. puoli tuntia, ennen kuin pääsimme näyttelypaikalle. Ronja ehti rauhoittua ja tehdä kaikki tarpeensa. Kehässä se käyttäytyikin sitten tosi hienosti, vaikka juoksemisen kanssa on edelleen ongelmia... Kyllä se kotona onnistuu, mutta kehässä on niin paljon mielenkiintoisia hajuja :) ...
Sää oli vähän huono, satoi välillä vähän kovempaakin. Onneksi meillä oli niin iso sateenvarjo, että mahduttiin molemmat istumaan sen alle :) BIS-kehään mennessä sade onneksi aikalailla loppui, joten uskalsin ottaa uuden järjestelmäkameranikin esiin kassista. Osa kuvista jopa onnistui, vaikka en vielä oikein osaakaan kameraa käyttää. Laittelen niitä gallerian puolelle, kunhan jaksaisin vähän päivitellä ja uudistella ulkoasuja.

    Olen kuin lintu ilman höyheniään. Alasti, siiventyngät vavisten. Minä en osaa lentää. Minä tipun.
    Olen kuin kala ilman suomujaan. Perattuna, suomustettuna. Ilman koukkua, johon tarttua. Minä en osaa uida. Minä hukun.
    Olen kuin kukka ilman terälehtiään. Riisuttuna, käytettynä. Uhraus oli turha. Kukaan ei rakasta. Minä en osaa seistä. Minä kaadun.

    Minä tipun. Kukaan ei ota kiinni.
    Minä hukun. Kukaan ei nosta pintaan.
    Minä kaadun. Kukaan ei tue.

    Vaikka sinä olitkin siinä koko ajan. Kunpa olisin huomannut sinut. Kunpa olisin tehnyt toisin. Ei sillä enää väliä.

    Anteeksi, että tipuin.
    Anteeksi, että hukuin.
    Anteeksi, että kaaduin.

    Anteeksi, etten huomannut sinua. Kai laskin terät väärin. Nyt se on viiltänyt minut auki.

Blogi on nyt sen aikaa tämän näköinen, kunnes jaksan päivittää siihen uuden ulkoasun :)
Ja sitten vähän viime öistä tunteen purkausta...

          Kosketa minua
    Minä vihaan sinua. Minä en pidä sinusta. Älä tule lähelleni, älä kosketa minua! En halua nähdä tai tuntea sinua. En halua muistaa sinua.
    Ei, älä mene pois! Jos menet pois, vihaan sinua entistä enemmän. Jää siis, ole kiltti. Älä mene. Älä jätä minua yksin. Minua pelottaa.
    Kosketa minua. Mutta älä tule lähelleni. Kosketa minua ja katso minua, jotta vihaisin sinua taas. Älä tule lähelleni. Älä kosketa minua. Minä en pidä sinusta.
    En halua nähdä sinua. Älä siis katso minua. Minä en halua tuntea sinua. Älä siis kosketa minua. Haluan kuulla sinut, jotta tiedän sinun yhä olevan siinä. Siis hengitä. Mutta älä herätä minua, älä pakota kohtaamaan sinua. En halua sinua lähelleni, minä vihaan sinua.
    Katso minua. Siksi, että minua pelottaa. Kosketa minua. Siksi, että minua pelottaa. Minä muistan sinut. Tarvitsen sinua. Älä kuitenkaan viivy kauan lähelläni. Silloin minä vihaan sinua. En halua muistaa sinua.
    Ole kiltti, älä jätä minua yksin! Minua pelottaa. Anna minulle anteeksi. Minä vihaan sinua, mutta elän läsnäolostasi.
    Anteeksi.

Heippa kaikille!
Minun olisi tähän uuteen blogiini tarkoitus kirjoitella aina välillä omia ja koirani Ronjan kuulumisia sekä purkaa mieltäni fiktiivisten kirjoitusten muodossa. Blogin käytössä on vielä vähän opettelemista, mutta kyllä tämä tästä :)

Tänään on ollut aivan ihana päivä! Aurinko paistaa ja ulkona on todella lämmin. Ollaan oltu Ronjan kanssa koko päivä pihalla, Ronja variksia ja oravia jahtaamassa sekä tietenkin naapureita vahtaamassa. Naapureilla kun tuntuu olevan sellainen käsitys, että saisivat muka liikkua omilla pihoillaan ihan noin vain ilman erikseen anottua lupaa... Ronja on onneksi kuitenkin viimeinkin oppinut vähän hiljaisemman vahtimistavan ja tyytyykin nyt tuijottamaan hyytävästi aidan toiselle puolelle.
Minä sen sijaan olen yrittänyt saada kirjoiteltua koulutöitä alta pois. Sain kirjotettua puhtaaksi aineen englannin tunnille aiheesta Face to face with wildlife. Siitä tuli aika tunteellinen, oikeestaan vähän liiankin imelä ja romanttinen, mutta en jaksa uudestaankaan alkaa kirjoittaa, joten se saa nyt luvan kelvata :) Vielä olisi pari esseetä ja oppimistehtävää kirjotettavana, mutta taidan ihan suosiolla jättää niitä huomisellekin...

Käveltiin Ronjan kanssa Siwaan tänään. Vähän pelotti jättää kaunista neitokaista juoksunsa kanssa yksin kaupan eteen, mutta onneksi pystyin ikkunasta vahtimaan sen flirttailua ohi kulkevien kundien kanssa. Kaupasta hain kasvissoseen aineet, pitäisi tänä iltana vielä jaksaa tehdä sitä Ronjalle.
Harmittaa, ettei voi pitää Ronjaa pellolla vapaana, tänäänkin olisi ollut aivan mahtava kuvaussää. Pitää vain ootella juoksun loppumista ja sitä ennen tyydyttää kuvausinto piha-aitojen sisäpuolella. Ronja olisi pellolla kovasti halunnut jahdata kaiken maailman lintuja, omistajalla onneksi kuitenkin tiukka ote fleksistä, joten kaikki liikkuva säilytti henkensä :)

Eipä tässä muuta tällä kertaa, nyt on pakko palata koulutöiden ja Ronjan kasvissoseen ääreen...